.

"Visa"

Siimline's Texas Ranger

( 26.3.08 - 19.7.20 )

Menetimme Visan hukkumisonnettomuuden jälkiseurauksena. 

Visa taisteli urhoollisesti 3 vrk ja nukahti rauhallisesti pää omalla tyynyllä ilman kipuja.

Sydän kultainen ei syki enää.

.

Visa tipahtaa syvään suo-ojaan ja kun ei suoraan pääse pois putoamiskohdasta, alkaa uida ojaa myöten. Kunnes yhenäkkiä painuu veden alle kokonaan, hetken kuluttua peräpää käy vedenpinnalla ja taas painuu pinnan alle. Ei räpistele, ei mitään, aivan eleettömästi vaan painuu pinnan alle !!!! Olen itse 2 metrin päässä penkalla, nään koko tilanteen ja kiireellä laskeudun lähemmäs, hetken kuluttua peräpää nousee lähelle pintaa ja saan noukittua kiinni hännästä ja saan kiskottua ihan jäykän 40 kg koiran pois vedestä. Visa on ihan kuollut, jäykkä ja ei hengitä ollenkaan. Laitan sen pää alaspäin penkalle ja alan painella kyljistä ja jonkun ajan päästä pärskähtää ja alkaa vaivalloisesti hengittää. Aikansa siinä selvitellään hengitystä ja kun jalat kantaa, päästiin autolle, joka onneksi ihan lähellä. Tämän jälkeen se onkin sitten tosi kipeä, jalaton, täysin vetämätön, vaisu, syömätön ja juomaton sekä pissi verta. Käydään eläinlääkärissä ja seuraavana aamuna on tietty kuume noussut, nesteytetään, saa AB ja kipupiikit ja hoidot kotiin. Kuume kyllä laski, mutta koira ei piristy ollenkaan, käy just ja just ulkona ovenpielessä pissillä, pissi muuttui normaaliksi. Nesteytetään suun kautta ja juoksevaa ruokaa ruiskulla nielee hyvin. Kunnes sunnuntai-iltana heiluttelee häntää, katsoo silmiin, on iloinen. Nesteytetään ulkona, kävelee sisälle ja nuolee tassunsa puhtaiksi - ja kuolee 10 minuutin päästä :( Sydän kultainen ei vaan enää jaksanut.

Nyt vaan pohdittu, mitä tapahtui? Miksi vajosi pinnan alle? Miksi meinasi hukkua? Miksi? Mitä sille tapahtui sillä sekunnilla? Voi kun tietäisi.

Visa eli elämänsä täysillä ja lähti suuret saappaat jalassa seisovilta jaloiltaan.

 

.