.

vuosi 2011 alkaa olla pulkassa, eli katsaus menneeseen.

"siviili"puolen suurin, sykähdyttävin ja suuria tunteita pintaan nostava tapahtuma oli, kun tapasin Teron :) Tästä olisi saanut jutun "kadonneen jäljillä",  väliin mahtuu liki 27 vuotta, mutta tämän jälkeen Tero kuuluu elämäämme aina. Asioilla on tapana järjestyä, tämä vei vaan hiukan kauemmin -  kaikkia asioita ei me ihmiset määrätä, vaan se on joku "muu" joka meijän asioita määräilee. Vuoden kohokohta joka tapauksessa ja tämän jälkeen Tero ei katoa elämästäni minnekkään enää.  Pitkä ja mutkainen tarina joka tapauksessa, mutta onnellinen päätös :)

Koirapuolella tapahtuikin sitten kaikenmoista, valehtelisin jos muuta väittäisin, eli kyllä se Kajaanin tamminäyttely oli se "Kerran Elämässä"-juttu. Wildn'beauty's Texas Tommy "Keno" siis räjäytti potin, ekana voitti kovatasoisen valioluokan, sitten oli PU1 kera CACIB'n ja lopulta oli koko 75-päisen labradorijoukon ROP. Siitä eteni sitten kasiryhmän voittoon ( RYP 1 ). Kyllä siinä tanner tömisi, kun Tiku ja Taku juoksivat kehää peräkkäin !! ( Keno miun kanssa siis voittoon ja ykköspallille ja Takkusen Pia ja Jaska nelospallille ) Huikeeta !!! Kiitos vielä kerran mahtavalle kannustusjoukolle kehän reunalle. Valitettavasti BIS-kehä jäi käymättä, kun seuraavana aamuna piti olla kl. 5 reikä-reikä työhommissa nappulaa tienaamassa. Kenolle vuoden varrelta vielä toinen huippuhetki, eli saatiin NOME-kokeesta tulos, eli ALO 3, joka oli tavoitteena. Keno siis näyttää labradorille ja toimii kuin labradori :)

"Soni" Bubbling Sunny Boy, kaivettiin kokonaan pois naftaliinista ja huimaa olikin vanhan papparaisen menestys useilla PU2-PU3 sijoituksilla kera ROP-veteraani, sillä Soni täytti lokakuussa jo kunnioitettavan 11 vuoden iän. Suuret suunnitelmat Sonin jalostuskäytöstä meni ihan puihin, sillä pettymys oli valtava, kun Sonista ei saatu enää pentuja aikaan :( ..sen myötä menikin sitten kaikki pentuesuunnitelmat taas kerran uusiksi.

Entäs meijän pikku-möhkö "Vito", Saskian No More? Pienestä paksusta palleroisesta kasvoi hyväntapainen hontelo juniori, taipumuskoe käytiin suorittamassa pois alta heti kun ikä riitti, eli 9 kk vanhana, pentuluokista useita ROP-pentu sijoituksia ja jo alle vuoden iässä mukavia tuloksia ihan keskentekoisena ja karvattomana junioriluokista. Heti lokakuussa, kun ikä salli, käytiin pakollisella "krapulareissulla", eli terveystutkimuksissa ja salaiset toiveet senkin suhteen toteutui, kun Vito todettiin täysin terveeksi pojaksi. Vitohan on hankittu aivan "itsekkäistä" syistä, eli sopivasukuinen uros, joka käy omaan narttulinjaan mahdollisena isäehdokkaana, ainoa "vika" Vitossa on, että se ei ole keltainen :) Toki, sekin asia hoidossa, sillä eka pentue tuotti repullisen pelkkiä keltaisia pentuja :), vaikka mustaa ja keltaista odotettiin. Toiveissa Viton kanssa startata NOME-kokeissa tulevana kesänä.

Kaksi muotovaliotakin leivottiin kasvateista, eli FI MVA Halolan Pohjantähti ja FI MVA Halolan Aarnikarhu - Onnea kummankin perheille vielä kerran.

Toki myös niitä ikäviä asioita vuoden varrelle mahtuu - tämän jälkeen ehkä katson hieman tarkemmin, ketä nimitän ystäväksi ja ystävyyden nimissä tiukassa paikassa autan. Tuli sen verran paha "selkäänpuukotus", että muistan jonkun aikaa :(  Mutta, ilkeä kun olen, toivon, että kalahtaa omaan nilkkaan  jossain vaiheessa tämäkin asia...

Kuovioissa pyörii toki edelleen suomenpystykorva Manki kanalinnustajan roolissa ja suomenajokoira Riitu jänistenkiusaajana, samoin Pietu-kissamme sen kun porskuttaa eteenpäin noudattaen erittäin terveellisiä elintapoja :) Ja, onpa ne porotkin olemassa.

Tulevaan vuoteen? No, eiköhän se ruletti suunnilleen samaa rataa mene ensi vuonnakin eteenpäin. Käydään näyttelyissä jonkinlaisen porukan kanssa, ehkä ne muutamat NOME-startit, jos vaan mahdutaan mukaan, pentuesuunnitelmia on toki myös ja sitä rataa, mutta ihanimmat hetket koetaan päivittäin, kun tuon lauman saa mukaansa metsälenkeille :)

.