.
Niin se vanha vuosi on sitten taputeltu historiaan ja uusi vuosi alkanut.
Mitäs vuonna 2019 tapahtuikaan?
Paljon tapahtui, pikkumiehet ( Iivo = Strongline's Eenie Meenie Miney Moe ja Tave = Strongline's Cross-Country ) keräilivät viimeiset serttinsä kevään mittaan ja itellä näyttelykuume hiipui jo toukokuussa..
ja Iivo valioitui taippareiden myötä toukokuussa vain pari kuukautta 2v synttäreiden jälkeen.
ja Taven kanssa jatketaan "uimakoulua"...
Helmikuussa jouduimme luopumaan Hilestä ( Halolan Tyrmäystippa ) Hilellä oli ikää kunnioitettavasti yli 14v. Pitkä ja hyvä elämä.
Kesällä toiveet uudesta pennusta toteutui, kun saimme ajokoiravahvistuksen joukkoomme, kun Nortti ( Kellolan Näkäräinen ) saapui. Isot tulee olemaan saappaat, mihin pikku-Norttia sovitetaan. Pitkä syksy on metsää annettu, pienin annoksin ja pikkuhiljaa edistytty.
Riitu ( Jänispolun Friia ) on ansioituneesti hoidellut vielä jäniskoiran virkaa tänä syksynä, vaikka ikää tulee huikeat 14 v. ( pitkäikäinen käyttökoira ) Matkamittariin on tullut näinä 13 syksynä "paljon" kilometreja, jotka Riitu meillä ollut ja paljon unohtumattomia metsäpäiviä.
Joulukuussa käytiin ukkoporukalla sydänkuuntelussa ja sydänultraäänitutkimuksissa. Pojilla siis terveet sydämet, eikä mitään sydänsairauksiin viittaavaa löytynyt :) tutkimuksissa kävi siis; Otto ( Neptune's Legacy King Kong ), Tave ja Iivo. Ollaan siis tehty kaikki, mitä tämän asian eteen tässä vaiheessa voidaan tehdä ja huhupuheilta katkottiin siivet...
31.7.2019 tuli 30 vuotta, kun ensimmäinen Halolan pentue näki päivänvalon !! Uskomaton matka ollaan tälläkin saralla kuljettu läpi, vuosien varrella on varmasti sattunut kaikki mahdollinen ja mahdoton. Toki, pakko todeta heti perään - aina niissä pennutuksissa ja pentujen hoidossa tulee uutta vastaan. Ja, aikanaan pentujen terveydessä - niissäkin tulee uutta aina vastaan ja sairauksien muodossa - mutta suurin osa on saanut elää normaalia, tervettä elämää. Jossain tuntuu, että on onnistunut, kun vanhan koiran poistuttua, halutaan miulta uusi pentu tai otetaan toinen ja kolmas jne :) Kiitos luottamuksesta.
.
Ai niin, entäs minä ite? minä, Halolan kennelin kasvattajanimen omaava. Siviilipuolella työkuviot muuttui vuonna -19 radikaalisti 37 työvuoden jälkeen ( sama työpaikka koko ajan... ), jonka seurauksena en ollut päiväkään sairaslomalla koko vuonna, eli tarkoittanee, että muutos oli just sitä, mitä oli tarkoitettu :) Olen todella tyytyväinen ratkaisuun ja näillä eväillä jatketaan..
.
Ja, mitä vuonna 2020?
Niinpä, mietinnän paikka, miten jatketaan.
Taloudessa vain "neliapila" noutajia, meijän iki-ihanat pojat eli Visa ( Siimline's Texas Ranger, kohta 12 vee ), Otto, Tave ja Iivo. Kaikki uroksia, yhtään noutajanarttua ei meillä ole, tilanne, jota ei ole ollut sitten koskaan, vuoden 1987 jälkeen, kun kantanarttuni Nata ( Carrier Uuvishuttu ) saapui... 32 vuotta, mihin se kaikki aika on mennyt? Mitä tästä eteenpäin? Vieläkö sitä jaksaisi uutta pentua kotiin? Ja, millaista? ja mistä?
- Otto, Iivo, Visa ja Tave ( ja Hile, jo poistunut muonavahvuudesta )
Mutta,
* Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille *
.
.
