.

Maanantaiaamuisen pahan työtapaturman jäljiltä jouduin pitkälle sairaslomalle, vamma ei onneksi estä kävelemistä ja onneksi ei käynyt tämän pahemmin, hissunkissun kun muistaa mennä, niin pärjäilee. Joten aamulla lähdin Riitun kanssa haulikkoa ulkoiluttamaan ihanaan syyssäähän, ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, sillä tänään piti olla vapaapäivä.

Ensimmäinen jänis ylhäällä 3 minuuttia irtilaskusta, tekikin valtavia lenkkejä isojen teiden varsille asti, onneksi ei tielle lähtenyt. Toisella lenkillä näinkin Herra Jäniksen ( tai voi olla kyllä rusakko ) kun pitkin peltoa paahtoi, lopulta meni louheen reilun tunnin ajon jälkeen, näin uskon, kun ajo loppui kuin seinään louhikon kohdalle.

Vain 10 minuuttia ja uusi ajo käynnissä ja taas mentiin, nyt toiseen suuntaan suoraviivaisesti teiden yli ja takas, lähdin jo autolla perään, mutta en päässyt niin lähelle, että olisin saanut Riitua pois.Tämä katosi tien viereen, eli olisikohan jänis vaihtanut kunnolla maisemaa? ( Ite kerkesin ajella kotiin jo tässä vaiheessa ) Tätä ajeli liki puolitoista tuntia.

Gepsistä katoin, kun Riitu lähti kohti kotia tulemaan, mutta tietenkin törmäsi ihanaan hajuun ja hetki ja ajo taas käynnissä. Nyt ajo juuttui pieneen metsäsaarekkeeseen ja lopulta lähdin passaamaan siihen suuntaan. Oli kyllä upeaa kuunnella, kun pupu suostui juoksemaan 5 minuuttia koira täysillä huutaen perässä ja sitten lymyyn ja hetki taas ja perselähdöllä täyttä huutoa 5 minuuttia, tätä jatkui tunnin verran, kunnes pääsin silleen pupun ja koiran väliin, että Riitu suostui lopettamaan työt. Suurella varmuudella eteen sattui todella pieni "nyrkki", niitä kun tänä syksynä on näkynyt aamuisin tienvarsilla.

Tämä on koiraharrastamista parhaimmillaan :)

riitu%20001%20%28Small%29-normal.jpg

- Riitu huilailee reissun jälkeen -

.

 

.