.

Eilen oli niitä harvinaisia mahdollisuuksia lähteä oikeesti koko päiväksi jänismetsälle salolle. Upea oli ilmakin, aurinko paistoi ja oli tyyni, pikkupakkanen, toki lumeton maa, joka antaa oman haasteensa tähän hommaan. 3 ajoa saattiin aikaiseksi, hyvillä lyhyillä hakuloilla. Kertaalleen jopa näin metsäjäniksen perskarvat, eli aikas valkea otus oli ainakin se yksilö. Mutta, kovasti tyypillisesti juoksivat, eli korpijänis on aina korpijänis, eli lenkit on tosi pitkiä. Mutta, meitä se ei haittaa, siis jos ei saa saalista, Riitu sai juosta ihan kyllikseen jäniksen perässä, itsekkin tuli käveltyä aikamoinen huikonen, sekä istuttiin laavulla kahvia juoden ja makkaraa paistaen välillä. Kyllä siinä mieli lepäsi :) Upea päivä hienon harrastuksen parissa :) Mitä pieni ihminen muuta voi toivoa, kun hyvä-ääninen koira paukuttaa jäniksen perässä niin että metsä raikuu? Jos miulta kysytään, kumpi on mielekkäämpää, ajokoiraharrastus vai noutajaharrastus? Jokainen varmaan arvaa mitä vastaan?

---Paitsi, olihan se hienoa saada postia tänään FCI:ltä Belgiasta... Sinin siirto-CACIB on vihdoinkin vahvistettu ihan oikeaksi CACIBiksi :)... ja, Sinihän on noutaja :)

.