.
Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta tulipahan kaiveltua vanhoja valokuvia ja muisteltua mistä kaikki alkoi...
1978
Elämäni ensimmäinen koira - elämäni ensimmäinen kaato
koira on Viksu ( vm. 1977 ), jonka ostin ihka omilla rahoilla ( 300 mk )
1982
ja, koiria onkin jo kaksi
vas. Viksu ja oik. Pimu ( vm 1982 )
Pimu, joka ajoi reilu vuoteisena liki 93 pisteen ykkösen - kipinä syttyy koiraharrastukseen
Pimu, jolla valitettavasti oli manttelirikko
1985
Oli tapahtunut muutto omaan elämään ja vuoden kypsyttelyn jälkeen rotu vaihtuu, tuli ensimmäinen labradori, täysin mistään tietämättömänä ensimmäinen vapaana oleva keltainen urospentu - Pena.
Rotu vaihtui, mutta suomenajokoira on kulkenut mukana siitä huolimatta tänne asti, mutta vain metsästyskäytössä.
1986
Sitten se tapahtui, kaikin mahdollisin silloisin keinoin oli löytynyt "sopiva" näyttelylinjainen pentu, tietenkin keltainen uros, Pele ( Carrier Ruutiukko ) ja loppu onkin sitten historiaa.
vas. Pele ja oik. Pena
1987
Eikä siinä sitten kauaa mennyt, kun tiesin, että haluan narttupennun, keltaisen tietysti. No, kaikkea ei voi kerralla saada ja Nata oli sitten musta ( Carrier Uuvishuttu )
vas. Nata ja oik. Pele
1989
Tietenkin halusin sitten sen yhden pentueen...vaikka Natan kasvattaja kuin varoitteli ja pelotteli.
Natasta tuli koko Halolan kennelin peruskivi - kaikki tämänkin hetken Halolan pennut on suoraan alenevassa polvessa Natalaisia. Kuusi eri "haaraa" on menossa nyt 8:tta sukupolvea, osa haaroista on hiipunut vuosien varrella.
Miten ihmeessä sitä silloin pärjäsi? Kaikki tieto oli kiven alla - kyseltiin vanhoilta kasvattajilta, luettiin koiraopukset kannesta kanteen, opittiin kantapään kautta kaikki. Jokainen voi vaan arvailla, mitä Royal Canin moussea nuokin pennut söi.. Ei ollut valmiita ruokia, vaan pentujen ruuat tehtiin ihan ite ja kummasti ne vaan kesti elossa ja kehittyivät normaaleiksi koiriksi ja totta puhuen - ne taisi olla terveempiä silloin kun nykykoirat :)
Tästä on aikaa yli 26 vuotta
.
.
.