.

Päivä jänismetsällä

Keli ei varmaan paras mahdollinen, lumista jäljellä vain hippunen siellä täällä, mutta muuten lähes nollakeli ja melkein tyyni, eli kiva ulkoilusää.

kl. 7.55 Riitu töihin, pari lenkkiä "top-kympillä" ei tuottanut hajuja, tien yli ja 3 minuuttia ja ajo käynnissä. Ihana "kenneljänis", joka veti lymyyn peräti 4 kertaa ja ihanat perselähdöt sen jälkeen täydellä huudolla. Valitettavasti hälle kävi huonot, kun juoksi täysillä miun passiin ja paistiksi 40 minuutin ajon jälkeen.

Riitu vain pyörähti kaadolla ja suoraan tien yli ja uutta etsimään.ja sieltähän se rinteen reunasta lähtikin. Tämä kyllä sitten katosi kuin se kuuluisa pieru saharaan reilun 30 minuutin ajon jälkeen - - siis ihan perusmetsään ajo loppui kuin seinään?? Louhi?  Lopulta Riitukin luovutti ja lähti meijän matkaan kohti laavua,

mutta Riitun mielestä jotain jäi - 150 metriä ennen laavua poikkesi metsään ja 2 minuutin kuluttua taas mentiin. Tätä saikin sitten ajella ihan tosissaan, oli oikea tiejänis ja kyyti kylmää, kun suorilla paineli sieltä tänne. Oli jo lähellä, että autolla lähetään perään, kun seuraavan tien varteen meni, mutta sieltä saikin kunnon perselähdön ja 10 minuutin kuluttua jänis juoksee kohti polun mutkassa, ammuin, pysähtyi, pomppasi metsään, ammuin ja mitään ei tapahtunut, ei sitten kerrassaan mitään, vaan jänis juoksee täysillä metsään, mie siis ammuin kaksi kertaa täysin huti !! 3 minuutin kuluttua Riitu täydessä ajossa paikalle ja jatkaa ammuntapaikalta metsään, haukahtaa pari kertaa ja tulee pois??? jää istumaan miun viereen ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut... Näin ei oo ikinä tehnyt,  käyttäytyi tosi oudosti, joten lähin kulkemaan ampumapaikalta metsään, Riitu ei ees suostunut tulemaan metsään ollenkaan?, yrittäen katsoa koiran jälkiä olemattomassa lumenhärmässä ja kas kummaa, 30 metrin päässä ryteikön reunassa jänis makaa täysin hengettömänä, siinäpä syy Riitun outoon käytökseen. Siis, osuihan siihen, vaikka ammuntapaikalla ei karvantupsuakaan tai veripisaraakaan näkynyt, käsittämätön juttu. Tälle kyytiä reilut puolitoista tuntia. ( ...hah-hah, vai ammuin ohi - ehei-ei... täysi kylkiosuma !!  siis toinen laukaus sattui - tää on vaktaa, kun nyljin saaliit, niin paljastui, oli muuten paksunahkainen kaveri.. )

Vielä kokeiltiin lammen reunalta, mutta sieltä ei jänistä saatu enää ylös ja Riitu kiinni ja päivä paketissa.

...mites se menikään...Nainen vastaan 4 miestä =>  nainen voittaa :) - kiitos passimiehille.

WP_20141129_08_46_44_Pro%20%28Small%29.j

- aamun eka kaato -

WP_20141129_14_05_28_Pro%20%28Small%29.j

- laavulla -

WP_20141129_11_59_02_Pro%20%28Small%29.j

- voittajan on niiiin helppo hymyillä :) .. ja, miun älyttömän huono tuuri sai väistyä -

WP_20141129_14_06_09_Pro%20%28Small%29.j

- paistit rivissä - komeet mehtäjänikset -

WP_20141129_14_08_09_Pro%20%28Small%29.j

- kotimatka voi alkaa -

.

Mitäpä tähän sanoisi - olipa taas ihanaa ulkoilla. Kukaan, joka ei tätä ole kokenut - ei tietenkään voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun koira paahtaa ihan täysillä ja metsä raikaa moniäänisen haukun saattelemana,  mutta onhan meikäläinen "ulkoiluttanut Lanberia ja ajokoiraa" jo reilut 37 vuotta :)  - ajokoiraharrastusta siis takana sen verran.

Pikkuvinkki - passimiehistä/naisista on aina pulaa...ja olisihan se ihanaa saada naisia tähänkin harrastukseen mukaan - miulla kun niitä vapaapäiviä on viikollakin ja yksin on niin hankalaa passittaa, kun muilla on ne vapaat aina viikonloppuisin.

Ja, Riitu :) meijän paras koira ikinä !!

.

.

.

.